Tarvitaan suuren poliittisen pyörän pyörähdystä sekä lisäksi brändin kiillotusta, jota Halme (2019) rehdisti jo aloittikin. Kurssin aikana olenkin todennut, ettei sosiaalinen media tunnu istuvan hoitoalan kenttään. Ihmisten kanssakäyminen keskustelupalstoilla ja kommenttiosioissa on usein uskomattoman ala-arvoista, eikä tällainen käytös sovellu työpaikalle.

Itse näkisin asian niin, että samalla tavalla kuin rakennetaan oma ammatti-identiteetti, lisätään siihen jo nykyäänkin ja etenkin tulevaisuudessa, ammatillinen some-identiteetti.  Kaikissa työyhteisössä tulee olla yhteiset pelisäännöt, joita noudatetaan kaikessa toiminnassa eikä niinkään erotella erikseen some -pelisääntöjä ja käytännön työelämän sääntöjä.  Joillakin aloilla ammatillista some-identiteettiä käytetään julkisessa sosiaalisessa mediassa ja toisissa vain suljetuilla alustoilla.

Hoitoalalla koen, että sosiaalista mediaa voidaan parhaiten hyödyntää työyhteisön sisäisessä viestinnässä, jolloin puhutaan suljetuista ja tietosuojatuista yhteisöistä, kuten Yammer. Tällaiset alustat on tarkoitettu käytännön asioiden selvittämiseen ja tiedonkulun jouduttamiseen, eikä itse potilastyöhön liittyvien asioiden käsittelemiseksi.  Yleisellä tasolla sosiaalisesta mediasta yksilö voi saada lisätietoa oman alansa uusista tuulista, jos kokee mielekkääksi ajatella työasioita työaikansa ulkopuolella.

Olemme tasaisen varmasti löytäneet juttuja, jotka olemme kokeneet tarpeelliseksi jakaa mm. priorisoinnista, pysähtymisestä, hulluttelusta, pienistä arjen iloista, levosta, liikunnasta ja elämän uudelleen järjestämisestä.

Olemme onnistuneet saamaan 14 seuraajaa, joista YKSI on joku muu kuin tuttumme. Emme ole lähteneet vielä mainostamaan sivustoamme tai aktiivisesti keräämään seuraajia, paitsi nyt!

Mene ja löydä meidän elämänmakuinen hyvinvointisivustomme. Ja sehän onnistuu klikkaamalla kuvaa, miten kätevää! Kommentoi ja tykkää - tehdään siitä meille kaikille paikka, jossa voimme jakaa ajatuksiamme ja löytää itsemme!

Barometrin mukaan Instagram on suosituin kanava. Podcastien ennustetaan olevan nousussa ja monikanavaisuus on arvossaan. Instagram onkin meille molemmille tuttu, joten valitaan ainakin se! Podcastien teko vaikuttaa myös mielenkiintoiselta, koska meiltä kahdelta harvoin loppuu puhe kesken. Hilden (2019) vinkkaa, että kanavan sisältöön tulisi suhtautua intohimoisesti. Mikä meitä Lauran kanssa sitten yhdistää? No hoitoala tietysti.

Forssan lehti (2019) kertoo Terveystalon keräämästä 1.2 miljoonan potilaan datasta, jonka mukaan sosiaali- ja terveysaloilla mielen pahoinvointi aiheutti viime vuonna lähes yhtä paljon poissaoloja kuin tuki- ja liikuntaelinten sairaudet. Ikäryhmässä 20-29 mielenterveydenongelmat olivat yleisin syy sairauspoissaoloille sukupuolesta riippumatta. Myös meille on tuttua niin stressi, riittämättömyyden tunteet kuin uupumuskin.  Olimme kuuntelemassa yhtä Suomen johtavia työhyvinvoinnin tutkijoita Marja-Liisa Mankaa Tiikerinloikka työniloon -seminaarissa inspiroituen hänen raikkaasta tyylistään tuoda esiin työhyvinvointia, stressinhallintaa ja työssäjaksamisen vinkkejä. Ja olemmehan selvinneet yli 30 -ikävuoden (no Laura paria kuukautta vaille) suhteellisen täysjärkisinä.  Olisiko tässä siis ideaa?

Instagram -tili, jolla tuotaisiin esille työhyvinvoinnin, stressin ja ylipäätään jaksamiseen liittyviä juttuja? Meidän omalla twistillä tietenkin, eli huumorilla ja elämänmakuisella otteella. 

Lähteet:
Niemistö, V.13.6.2019. Mielen pahoinvointi näkyy töistä poissaoloissa. Forssan lehti. s.15.

Tiedän, että lääkäreillä on aktiivinen Facebook -ryhmä, jossa keskustellaan aktiivisesti eri sairauksista ja niiden hoitamisesta. Lehtonen (2017) toteaa löytyvän tapauksia, joissa salassapito velvollisuutta on rikottu – jos tekstistä potilas voi tunnistaa itsensä on hänestä todennäköisesti paljastettu liikaa. Mielenkiintoinen oli myös tieto, ettei potilaskuvia (edes niitä, joista potilasta ei voi tunnistaa) saa jakaa sosiaalisessa mediassa ilman potilaan sekä rekisterinpitäjän lupaa. Mikä tietysti näin jälkikäteen ajatellen on järkevää, koska rekisterinpitäjällähän on viimeinen vastuu potilastietojen hallinnasta.

Creative Commons | iStockphoto | ThinkStock + Scrubs

Hoitajan on hyvä erottaa työ- ja siviilielämä niin somessa kuin tosielämässäkin. Jos tiedoistasi ilmenee työnantajasi, olet hänen epävirallinen edustajansa.  Itse olen ratkaissut sen niin, ettei somessa selviä missä olen töissä. Suoraan en toitota, että OLEN MUUTEN HOITAJA, mutta kyllä sen saa selville, jos yhtään seurailee.  Omasta turvallisuudestani haluan huolehtia niin, ettei osoitetietojani voi saada selville, koska potilasaineisto saattaa olla sellaista, josta voisi koitua harmia. Potilaiden kanssa en ole Facebook -kaveri, eikä kukaan ole kyllä halunnut ollakaan. Instgram -tilini on julkinen, mutta siellä en ota kantaa hoitoalan kenttään.

Koen sosiaali- ja terveysalan eroavan monesta muusta alasta siinä, että meitä sitoo vahvasti salassapitovelvollisuus, lojaalius työnantajaa kohtaan ja hoitosuhteen luottamuksellisuus. Hoitosuhteeseen ei kuulu henkilökohtaiset tekijät. Sillä ei ole väliä onko hoitaja naimisissa, väriltään vihreä tai kiinnostunut ristipistoista. Eikä sillä ole väliä onko potilas keski-ikäinen, juopunut tai intohimoinen kanojen kasvattaja. Hoitaja hoitaa ja ohjaa potilasta. That’s it.

Taysin sosiaalisen median ohjeessa muistutetaan pohtimaan näkökulmaa, jossa työntekijä voi toimia sosiaalisessa mediassa. Toimiiko hän yksityishenkilön vai työnantajan, työyhteisön tai ammattikunnan edustajana. Tays on määritellyt, että sairaanhoitopiirin edustajana voi toimia viestintäpalvelut tai erikseen sovittu henkilö. Työntekijänä voi osallistua keskusteluun, jos se on määritetty työtehtäviin ja siitä on sovittu esimiehen kanssa etukäteen.  Vapaa-ajalla keskusteluun voi osallistua yleisellä tasolla yksilön näkökulmasta. Lisäksi tuodaan esille, että jos mainitsee työnantajansa profiilissaan, edustaa tällöin epävirallisesti sairaanhoitopiiriä. Myös vapaa-ajalla työntekijän tulee olla lojaali työnantajalleen, eli työyhteisöstä on puhuttava asiallisesti ja muistettava salassapitovelvollisuus.  

Itse sosiaali- ja terveysalan ammattilaisena nämä ohjeet kuulostavat hyvin tutuilta ja järkeviltä. Olen kasvanut ajatukseen, ettei somessa huudella omista työasioista.  Enkä oikein koe tarvettakaan. Keskustelen yleisellä tasolla hoitotyöstä ja alaan liittyvistä kysymyksistä, mutten koskaan viittaa omaan työyksikkööni.  Työasiat hoidetaan työajalla. Kaikissa työyhteisöissä tulee käydä keskustelu, miten sosiaalista mediaa käytetään. Pelisäännöt tulee tehdä yhteistyössä esimiesten ja työntekijöiden kanssa.

Social media quidelines (Postbeyond)

Mitä niistä olisi hyvä löytyä? Kaikkien yhteisöjen pelisäännöistä löytyy suositus hyviin käytöstapoihin, asialliseen kieleen ja kohteliaisuuteen. Lisäksi muistutellaan siitä, että someen laitettu tieto on julkista ja hyvässä lykyssä sitä ei koskaan saada pois. Mielestäni TAYS on kiteyttänyt hienosti tarvittavat asiat. Erityisesti ilahdutti lause: ”Työpaikalla edustat aina paitsi itseäsi myös koko työyhteisöäsi, ammattikuntaasi ja työnantajaasi. Siksi sosiaalisen median käyttöä kannattaa harkita myös tauoilla, sillä se voi aiheuttaa muille (potilaille, asiakkaille, sairaalan vieraille, työtovereille) väärinkäsityksiä ja epäselvyyksiä työajan käytöstä.”

Olen itsekin kokenut itseni kahvipöydässä ulkopuoliseksi kuin neljä kollegaa ympärillä selailivat omaa kännykkäänsä ja itse tuijotteli kuppiini. Ehkä olen keski-ikäistynyt kolmekymppinen, mutta toivoisin kahvitauoilla käytävän ihan turhanpäiväisiä keskusteluja.  Parhaita keskusteluja mitä itse olen käynyt ovat olleet esimerkiksi se, että kissalta mitataan verenpaine hännän tyvestä tai se, että viinietikkaa voi käyttää hiustenhoitoaineena.

Kissan häntä (Flickr)

Minun nimisiä tyyppejä on tasan yksi Suomessa, joten minulla ei ole niin kutsuttua laumasuojaa. Google löytää 0,21 sekunnissa LinkedIn -profiilini, Y-tunnukseni urheilu- ja liikuntakoulutuksen saralla, lehtijutun siitä, miten mieheni on menestynyt kalakilpailussa sekä YouTube-tilini.  Osoitettani ei saa selville, mutta asuinkuntani löytyy. Eniron kautta löytää puhelinnumeroni ja puhelinnumeroa googlaamalla löytää myymäni miesten puvun. Eli minusta googlailemalla löytyvät asiat ovat sellaisia, jotka koen voivani maailman kanssa jakaa - toki nyt mieheni kalakilpailu menestys on hieman epärelevanttia, mutta kuitenkin. Nettistalkkaukseni seurauksena poistin kyllä vanhan kirpputori-ilmoituksen ja muokkasin hieman LinkedInin julkisuusnäkymiä.  Tuli taas muistettua, että netti-identiteettiä on hyvä seurata ja päivitellä tarpeen mukaan.  Osan tiedoista pystyy pyytämällä poistamaan, mutta siitä ei ole varmuutta, etteikö joku olisi tietoa imuroinut omiin käyttötarpeisiinsa.

Tietoa kerätään siis kaikkialla, kuten myös toteaa Larsen (2017). Hänen mukaan käytössä on paikannusmajakoita, joiden perusteella voidaan paikantaa henkilö jopa metrin tarkkuudella. Toki viime vuonna voimaan astunut GDPR -asetus hieman asettaa rajoituksia toimintaan, mutta let’s face the facts. Kuinka moni lukee tietosuojasepustukset?  Ja kuten podcastissakin todettiin, vaikka nyt lähtisi saman tien poistamaan kaikki tilinsä ja tietonsa, millainen digitaalinen identiteetti on jo muodostunut ja miten sitä voisi käyttää?

Helposti keskustelu digitaalisesta identiteetistä päätyykin scifi -kauhuiluun, jolloin kaikki tiedot varastetaan ja elämä tuhoutuu. Riistäjät kaupittelevat terveys- ja DNA -tietoja, joiden syöttäminen palveluihin on nouseva trendi. Fowler (2018) esittelee erilaisen näkökulman: mitä jos digitaalinen identiteetti onkin täysin tekaistu? Instagramista löytyy digitaalinen supermalli Shudu ja vahva mielipidevaikuttuja Miquela. Ja näitä henkilöitä ei ole oikeasti olemassa! Shudu on taitelijan luoma taideteos ja Miquela tuntuu olevan tekoäly.

Shudu ja Miquela (Instagram @shudu.gram @lilmiquela)

On totta, että digitaalinen identiteetti meistä muotoutuu ja dataa myydään. Mutta loppujen lopuksi, ketä on todella juuri sellainen mitä netin maailma olettaa? Tai miten sitä dataa sitten voidaan käyttää sinua vastaan? Bella Thorne otti vallan pois kiristäjältään julkaisemalla omat alaston kuvansa maailman nähtäviksi. Jos ei tee laittomuuksia ja pitää pankkitietonsa vahvan suojauksen takana, uskoisin ettei ole suurta hätää. Kaikki me olemme ihmisiä ja emme enää järkyty tissikuvista. Tällä hetkellä suurin osa myydystä datasta käytetään kohdennettuun markkinointiin. Onhan se näppärää, kun some-virtaus täyttyy mielenpäällä olevista tuotteista. Itse jokainen meistä päättää mitä ostaa ja mitä ei.

Aiemmin Internet oli paikka, jossa voi anonyymisti toimia. Nykyään se vaikuttaa olevan paikka, jossa voit luoda itsellesi sellaisen identiteetin kuin haluat, jos tiedät miten sen teet. Netin kautta sinusta pystytään muodostamaan tietynlainen kuva, mutta mitä tietoa sinne jaat riippuu itsestäsi.

Suurin osa vastaajista käyttää Facebookia, Instagramia, Youtubea tai Twitteria.  Sosiaali- ja terveystoimen aktiivisuus some-puolella on parantunut kuin sian juoksunopeus viimeisten vuosien aikana, mutta edelleen vain 42% vastaajista toteaa soten löytyvän somesta. Somea käytetään ensisijaisesti tiedottamiseen ja se koetaankin tärkeänä viestinnän välineenä. Mielenkiintoista kyllä, somea ei koeta tärkeänä palautteen hallinnan tai asiakaspalvelun näkökulmasta.  Eikö somea voisi juurikin parhaiten hyödyntää vuorovaikutteisessa viestinnässä potilaiden kanssa?

Harvemmin työntekijän ja potilaan mielipiteet kohtaavat, esim. hoidon tarpeen arvioinnin suhteen. Useimmat toivovat lääkärin vastaanotto ja mieluiten heti. Kun taas hoidon tarpeen arvioinnin perusteella monen vaivan voisi hoitaa ilman vastaanottoa tai jonkun muun terveydenhuoltoalan ammattilaisen vastaanotolla. Näin ollen potilas usein pettyy ja saa huonon palvelukokemuksen, vaikka se meni lääke- tai hoitotieteellisestä näkökulmasta hyvinkin mallikkaasti. Ja missä sitä palvelukokemusta jaetaan? No somessa.

Okei. Eli  THL:n linjaus on järkevä, pyritään jakamaan tietoa, joka on luotettavaa sekä herättämään keskustelua. Kyllä!

Sosiaali- ja terveysala voisi parhaiten hyödyntää somea juuri näin. Kertomalla ihan perusasioista.

Miten hoidat flunssaa, venähdystä, vatsatautia, näärännäppyä tms.?  
Miten tulee toimia, jos epäilet itselläsi tai tuttavallasi mielenterveydenongelmia?
Mihin otat yhteyttä, jos teet positiivisen raskaustestin tai epäilet sukupuolitautia?

Terveyskeskukset voisivat luoda omia tunnisteita asioille, jakaa mielenkiintoisia asioita arjesta terveyteen ja hyvinvointiin liittyen sekä kerätä seuraajia. Jos jollekulle herää kysyttävää tai sanottavaa, voisi organisaation edustaja niihin vastailla ja tarvittaessa ohjata ottamaan yhteyttä johonkin tahoon. Monet myyntialan organisaatiot ovat mestareita sosiaalisen median käytössä ja ihmiset odottavat jännityksellä millaisen vastauksen saavat. On tärkeää saada seuraajat sitoutumaan ja osallistumaan. Se on haastavaa eikä esim. THL, Tehy tai Sairaanhoitajat ole siinä onnistunut, kuten aiemmassa artikkelissani totesin.

Mutta sitten kun olisi oikeasti tarve, ei tarvitsisi soittaa terveyskeskukseen tai kaivautua kotisivuille. Vaan voisi muistaa, että hei! Silloinhan TK twiittasi, että ajanvarauksen voi tehdä myös sähköisesti! Tai Instagramissahan oli video, miten nyrjähtänyt nilkka kannattaa sitoa.  Tai pistää Instagram – tai Facebook feedistä hakuun.

#flunssa [omatk]
#sairasloma[omatk]
#mielenterveys[omatk]
#kumihajosi[omatk]

Kuinka näppärää!

Tehy

Tehy:n Facebook-sivut päivittyvät ahkerasti, päivittäin. Joskus useitakin kertoja. Tykkääjiä löytyy yli 68 tuhatta. Tehylle ei voi lähettää viestiä Facebookin kautta. Tehy jakaa omilla sivuillaan pääsääntöisesti omaa tuottamaansa sisältöä. Virrassa vilahtaa myös rennompia ja keveämpiä julkaisuja mm. miksi sairaanhoitaja on paras ystävä tai onnitteluja Suomelle lätkän maailmanmestaruudesta. Suurin osa julkaisuista saa osakseen muutaman kommentin ja tykkäyksen, mutta pieni osa aiheista aiheuttaa satojen kommenttien ketjun. Tehy osallistuu harvemmin kommentointiin itse, enemmänkin moderaattorin toimessa. Facebook vaikuttaa keskittyneen informaation jakamiseen. Tehyn Twitter on myös ahkerassa käytössä ja twiitteja satelee päivittäin. Tehy jakaa myös samaa omaa sisältöään, mitä Facebookistakin löytyy, mutta mukana on uudelleen twiittauksia. Tehy on jakanut muiden ajatuksia hoitotyöstä tai omiin sisältöihinsä liittyviä asioita. Virtauksessa on näkyvillä myös Tehyn vaikuttajia, kuten puheenjohtaja ja verkkotiedottaja. Twitter -tili kuvautuu rennompana ja vuorovaikutteisempana kuin Facebook.

Sairaanhoitajat

Sairaanhoitajien Facebook - sivut päivittyvät tasaisesti, muutaman kerran viikossa.  Tykkääjiä löytyy noin 25.5 tuhatta. Ensimmäisenä kun menee Sairaanhoitajien sivustolle, pompahtaa viesti-ikkuna auki.  Sairaanhoitajien sivuilta löytyy paljon itse tuotettua sisältöä, mutta myös ahkerasti viittauksia kansainvälisiin toimijoihin kuten WHO:n. Sivuilla löytyy paljon viittauksia tieteellisiin artikkeleihin. Facebook -sivuilla on myös paljon hoitajille suunnattua tsemppausta ja yhteisöllisyyden tuntua. Kommentoinnit ja tykkäykset ovat vähäisiä. Facebook vaikuttaa laajemmin hyödynnetyltä kuin Tehyn, sillä se luo enemmän vuorovaikutteista ja helpommin lähestyttävää kuvaa. Sairaanhoitajien Twitter päivittyy hieman ahkerammin kuin Facebook. Se on Facebookin kanssa saman sisältöinen. Twitterin puolella aiheisiin on tuotu lisänäkökulmaa uudelleen twiittailulla.

THL

THL:n Facebook - sivut päivittyvät epätasaisesti, joinain päivinä tulee useita jakoja ja sitten saattaa mennä muutama päivä ilman uutta sisältöä. Tykkääjiä löytyy vajaa 20 tuhatta.  Facebook- sivujen avautuessa, pompsahtaa viesti-ikkuna auki, kuten Sairaanhoitajillakin.  THL jakaa vain omaa tuottamaansa tietoja ja ei ota kantaa juhlapyhiin tai kansanjuhliin, kuten Tehy tai Sairaanhoitajat toivottelet hyvää vappua tms. Hyvin asiallista ja ministeriöllistä. Tykkäykset, kommentoinnit ja jaot ovat vähäisiä THL:n Facebookissa.  THL:n Twitter päivittyy samalla tavoin kuin Facebook ja samoin kuten Sairaanhoitajilla, twiitit tuotavat lisänäkökulmaa käsittelyssä oleviin aiheisiin.  THL:n asiantuntijat ovat aktiivisia twiittailijoita ja heitä nostetaan virallisilla sivuillakin uudelleen twiittien kautta esille. Virrassa vilisee eri alan tutkijoita ja THL:n entinen pääjohtajakin.  

Summa summarum

Kaikkien toimijoiden sosiaalisen median alustat ovat siististi ja ammattimaisesti toteutettu ja ne noudattelevat edustajiensa brändin värimaailmaa. Kaikki hyödyntävät alustaansa tiedon jakamiseen ja Twitter -virta tuo lisänäkemystä Facebookin sisältöön. Kukaan toimijoista ei ole onnistunut virittämään moniulotteista ja vuorovaikutteista keskustelua näillä alustoillaan. Mikä kai pitäisi olla se somen juttu - vuorovaikutteinen ja yhteisöllinen alusta, jolla keskustellaan ja luodaan yhdessä sisältöä? Toki joskus itse pohdin, että onko some nykyään enää sellaista, mitä se on ollut 2000 -luvun alussa? 

Oikeastaan suurin osa moderneista somekanavista on itselleni tuntemattomia.  Eniten itseäni kummastuttaa Twitter. Siitä puhutaan paljon, mutten ole oikein päässyt asiasta jyvälle.  Ylen (2013) jutusta jopa vähän innostuin ja pohdin Twitter -tilin perustamista hetken aikaa. Minullahan sellanen oli ja yhden twiitin liversin liittyen johonkin. En edes enää muista mihin. Silloin se tuntui tärkeältä osallistua keskusteluun ja Twitter oli ainoa keino, joka tuntui avaavan oven maanlaajuiseen huuteluun. Noh, ei kukaan huutanut takaisin, enkä itse jatkanut huutelua. Joten poistin tilin.

Työskentelen itse sosiaali- ja terveysalalla ja olen kokenut, ettei some kuulu meille. Koska tietoturva, potilasturva ja salassapitovelvollisuus. Lisäksi omassa organisaatiossani on ohjeistus, ettei työntekijät ota kantaa työasioihin sosiaalisen median alustoilla. Jotenkin päässäni olen ajatellut sen koskevan koko sote- alan asioita, mikä ei tietenkään ole totta - vaan omaan työnantajaan ja potilasasioihin liittyviin asioihin kantaaottamista. 

Hyppäsin Twitter -virran vietäväksi ja totesin, että  Sote -alan tyypit  ovat aktiivisia twiittailijoita. Löytyy @Tehy_ry  ja @Sairaanhoitajat sekä myös @THLorg‏.  Twitterissa jaetaan mielenkiintoista tietoa alaan liittyen. Asioita, joita ei uutisvirrasta löydä. Lisäksi Suomessa twiittailijoiden määrä on sen verran pieni, että avointa keskustelua voi käydä vaikka ministeritason ihmisten kanssa ihan tällainen tavan pulliainenkin. Mielenkiintoista täytyy todeta. 

Yksi ongelma ammattillisessa somettamisessa on. En nimittäin haluaisi uhrata hirveästi aikaani työasioihin työaikani ulkopuolella. Ja työssäni ei ole aikaa seurailla erilaisia Twitter -tileja ja vastailla kommentteihin. Vai onko se sitä ammatillista kasvua, mitä meiltä Sote -alan ammattilaisilta odotetaan? Tuleeko sitä suorittaa myös vapaa-ajalla?

Muistan vuonna 2008, kun kirjauduin Facebookiin. Olin kuullut monien olevan siellä ja eräänä iltana päätin itsekin rekisteröityä. Kirjautumisen jälkeen joku pelotteli, että nyt koko maailma saa tietää sun asiasi ja yksityisyytesi on tärvelty!! Sain kauheen sätkyn ja meinasin poistaa itseni välittömästi. Lopulta pidin kuitenkin pääni ja hyppäsin  somen maailmaan. Siitä lähtien Facebook on kuulunut elämääni enemmän tai vähemmän aktiivisesti.

Tässä pieni kurkistus Facebook -historiaani. On muuten kauhea menetys, ettei sen aikainen profiilikuva ja nimi jää muistiin! Alkuvuosina  parasta antia Facebookissa eli leikkisästi naamakirjassa oli kaiken maailman testit, kuten "Mikä vuodenaika olet?" tai "Olisitko sinä loistava kansanedustaja?" tai "Dr. Phils personality test" .  Facebookin pelit oli rautaa ja pelasinkin TowerBloxia ja MyFarmia -tiedä kuinka monta tuntia elämästäni.  Päivitykseni olivat myös suorastaan maailman räjäyttäviä kuten:

Sittemmin kuvioihin tuli iän ikuiset albumit ja tietysti albumin nimeen sopivat kuvat.  Siihen aikaan oikeastaan vain läheisemmät tutut kommentoivat ja usein keskusteluja käytiin kirjoittamalla suoraan aikajanalle. 

Hiljalleen kehityin visuaalisemmaksi tarinan kertojaksi, kun kuvien jakaminen tuli helpommaksi älypuhelimen saamisen jälkeen. Lisäksi ihmiset reagoivat enemmän julkaisuihin, tykkäysten määrä kasvoi ja kommentointi lisääntyi. Omasta elämästä tuli kerrottua paljon kuvien ja kirjoitusten avulla.  Aktiivisesti tuli päiviteltyä työpaikka ja asuinpaikkatietoja sun
muuta, mitä Facebook nyt ehdottikaan listattavaksi. 
 

Pari vuotta sitten kommentoin aktiivisesti eri ryhmissä keskusteluja, mutta totesin ettei Facebookin kommentointikentät trolleineen ole harmaiden hiuksieni arvoisia. Tietosuojaymmäryksen ja yksityisyydenhaluisuuden lisääntyessä infon määrää Facebook - sivulla tuli karsittua ja päivitystiheys harveni.

Sittemmin Facebookista on muodostunut tapa jakaa tietoa kaveripiirini kesken, mm. jakamalla linkkejä, artikkeleita ja mielenkiintoisia videoita (joihin liittyy usein jokin söpö eläin - tärkeää sekin). Hiljalleen huomaan siirtyneeni enemmän Instagrammin maailmaan, jossa mielipuuhaani on lemmikkieni kuvien jakaminen ja harrastukseeni liittyvä toiminta.

Facebook näinä päivinä tuntuu muuttuneen tuhnuiseksi mainosmaailmaksi.